<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>
<rss version="2.0">
<channel><generator>iloblog 1.0</generator><title>Juuso Metsälä Feed</title><link>http://blog.juusometsala.com/</link><description>&lt;i&gt;Kuva: Höytiäinen maaliskuussa.&lt;/i&gt;&lt;br/&gt;
</description><item><title>Kevätklassikot långa natten ja SM-maastot</title><link>http://iloapp.juusometsala.com/blog/blog?Home&amp;post=8</link><description><![CDATA[ Viikko sitten suunnistettiin Tiomila. Suunnistin yhdeksän kuikanohuen miehen kanssa kunniakkaassa Kalevan Rastin kakkosjoukkueessa.  Joukkue-esittely .  Långa nattenin mukavuus tai ikävyys on suoraan verrannollinen matkaseuraan. Onneksi joukkueen alku Hernelahti-Rantala-Heinonen tuntui lupaavalta yösuunnistusosaamisen suhteen. Kaksi ensimmäistä osuutta menivät sapluunan mukaan ja puomilla odottelin Heinosta saapuvaksi siten, että ehtisin kakkosletkaan. Voin kertoa, että ne minuutin puomilla olivat taas pitkiä ja lopulta eroa kärkeen oli 11 minuuttia ja edessä pimeä metsä.   Olin valmistautunut tekemään töitä, mutta raastava odotus oli pehmentänyt päätä ja vedin ykköselle ns. soiroon kuten Nurmonen.     Ykkösellä leimasinkin samaan aikaan Fredric Portinin ja ison letkan kanssa. Pelin henki oli rehti: Portin veti ja muut yrittivät sinnitellä perässä. Tätä jatkui 6-7 välin puoleen väliin, jolloin jouduin muutamaan kertaan hyppäämään puikkoihin letkan kärkeen. Tiedostin, että Portin yrittää nyt ehkä enemmän jalalla kuin taidolla hoitaa hommaa. Rastimäen aukolla ajattelin, että rastinotto on helppo. Pienen epävarmuuden säestämä käännettiin sivuu ja ja sen jälkeen haahuiltiin 5 minuuttia. Kävin kolmesti aukolta hakemassa vauhtia, mutta rasti ei halunnut tulla löydetyksi, ainakaan ihan suoraan.      Pummin jälkeen Otto Simosas ja pari muuta kävi kokeilemassa vetohommia, mutta hetken päästä saatiin taas Portin kuskin paikalle ja itse otin roolia kartanlukijana ikään kuin rallissa. Ysiltä eteenpäin yhteistyö toimi aika hyvin, mitä nyt 11-12 välillä Portin yritti jälleen irti.  Omat parhaat hetkeni ajoittuivat takalenkille, jossa lammelta (ennen rastia 12.) vedin rastille 17. saakka (kuva).      Sen jälkeen Portin lähti taas ja loppumatkasta oma hommani oli taas toimia kartanlukijana. Sain kehitettyä kohtuullisen loppukirin ja rullasin vaihtoon letkan kärjessä sijalla 33. Portin jäi osuudellä kärkeen lisää kolme ja puoli minuuttia, minä vähän enemmän.   Reitti 2-M:  Tuomo Mäkelä Anga     SM-maastot   Pudasjärven SM-maastoihin suunnatessa fiilis oli ku jakomielitautisella, pääpaino siinä, että olisko nyt vaan ollu parempi jäädä kotiin. Talvella harjoitusuunnitelmaan hyvin sopineet kovat juoksutreenit ovat salaa jääneet kilpailukaudella väliin. Långan jälkeenkin tiistaihin asti oli palautunut hyvä olo, mutta väsymys nousi käsin kosketeltavaksi keskiviikon jälkeen. Lähtökohdat maastoihin olivat siis väsymys edellisestä viikonlopusta ja kaikkien kovien treenien tekeminen suunnistaen viimeiseen kuukauteen.   (Hotelli) Iso-Syötteeltä oli kuitenkin mukavat maisemat. Saunalenkki raikkaassa säässä ja sauna sen jälkeen tekivät höpöä. Tämän aamun työkoneiden arvonnassa sain ihan hyvän parin jalkoja alle. Kilpajuoksu on kivaa ku kulkee, tänään kulki.   Jossain neljän kilometrin jälkeen näin kärjen juoksevan vastaanmaalialueella. Verkkokalvoille jäi sellainen kuva, että miehet olisivat edenneet järjestyksessä Korir, Utriainen, Manninen, PAJUNEN, Jokinen...  Juoksu kulki niin, että olin ensimmäinen fiksu, joka ymmärsi jättäytyä edellä mainitusta porukasta. Kaikki eivät ymmärtäneet ja myöhemmin saatiin porukkaa kiinni. Vetelin tätä ns. kakkosletkaa ja tuntui mukavalta istua kuskin paikalla. Kartanlukijaa ei näissä juoksukisoissa tarvita. Yritin juosta ylämäet kovaa ja sain harvennettua letkaa. Hyytyneet selät olivat myös oivia välikirin kohtia. Hyytyneistä ei vain ollut vetoapua. Viimeiset 4 km perässä pysyi vain pari kaveria ja hengityksen perusteella oltiin suunnistajien mukavuusalueen ulkopuolla, oliko se nyt Ikäheimosen määrittämä MK+ alue, mikä kansankielellä tarkoittaa hengityksen sairaalloista vinkumista. Hyökkäsin kuin Portin pitkällä yöllä, mutta ukot eivät taipuneet. Loppusuoran lähestyessä olin lähinnä vain syönyt oman rytminvaihtokyvyn ja juoksijat siirtyivät ohituskaistalle. 9. sija vaihtui sijaan 12. Ihan hyvä sekin, viime vuonna olin lyhyellä matkalla 18. Isona yllätyksenä käteen työnnettiin joukkuepronssi, mikä nyt ei sinänsä herkistä hirveästi. Palkinnoista parempi oli Pudasjärven karhuveistos :)   Fyysinen tilanne tuntuu varsin hyvältä alkukauden pääkisojen (mc-kats. Tampereella, Jukola ja Kainuu) odottaessa muutaman viikon päästä. Pehmeä pää pitäisi hoitaa kuntoon ennen sitä, vaikka nykyään pehmeät arvot ovatkin usein niitä kaikkein kovimpia juttuja.    Tulokset   Loppuun vielä Suomi-trancen kärkikaksikon TOP3 aikajärjestyksessä:  Super8 &amp; Tab feat. Jan Burton - Black Is Back (Classic Vocal Mix)    Betsie Larkin with Super8 &amp; Tab - All We Have Is Now    Super8 &amp; Tab - Elektra    
 ]]></description><pubDate>Sun, 13 May 2012 21:12:28 +0300</pubDate><category>2012</category></item><item><title>Perusjuoksu Ankkurirasteilla</title><link>http://iloapp.juusometsala.com/blog/blog?Home&amp;post=7</link><description><![CDATA[ Edellisen kirjoituksen jälkeen suuntana on ollut Unkari ja Ruotsi teemana yllättäen suunnistus. Kilpailukauden avaus Unkarissa oli täysin oma lukunsa, ensimmäinen kilpailuvauhtinen treeni tai kilpailu, jota ennen olin saanut jo ruokamyrkytyksen. Vielä kilpailun aikana pidin miehen heikkoutena huimausta ja voimattomuutta, sekä oksettavan pahaa oloa. Loppupäivän ohjelman muodostivat oksentelu ja sängyssä pyöriminen kuumeisena, jonka jälkeen kisan aikaiset tuntemukset saivat arvoisensa selityksen. Ruotsissa meni jo paremmin, vaikka kovassa yötreenissä satoi räntää ja seuraavana aamuna pitkän matkan kisassa oli pari senttiä lunta maassa. Yli sadan miehen kisassa lähtönumero neljä ei lupaillut hyvää, peura ja kettu kavereina tein matkaa. Loppusuoralla Rost ja Leandersson juoksivat ohi. Laskin nopeasti maaliviivan jälkeen, että pojat ovat lähteneet 9 ja 14 minuuttia perään. Nielin tappion tyynesti ja keskityin palautumaan Kolmårdenskavleniin. Siellä tuli ihan hyvä veto ja joukkueella Timo-Kikolov-Heinonen-Juusto-Rohaska olimme seitsemäs.   Kartat:  yö1 ,  yö2  ja  kolmårdenskavlen   Kevyen viikon jälkeen suuntasin keskiviikkona Paimioon, jossa muutaman treenin jälkeen oli ohjelmassa Silja-Rastit eli EM-katsastus. Oma suoritus oli hyvä, mutta kulkupolitiikka ei ollut sitä, mitä hallitusneuvotteluissa sovittiin. Sija 27. +4.57 ylivoimaisen Ikosen perässä konkretisoi eron kansallisen ja kansainvälisen vauhdin välillä. Reitti löytyy reittihärvelistä. Sunnuntaina oli vuorossa Ankkurirastit vanhan liiton 1:15000-kartalla, joka on se ainoa ja oikea, kun puhutaan pitkän matkan suunnistuksesta. Vedin tähän kohtaan perusjuoksun, joka tuloslistalla näytti varsin hyvältä eli sija 3. +5.10 suvereeniin Taivaiseen. Tästä on hyvä jatkaa. Ankkurirastienkin reitti löytyy reittihärvelistä.   SM-maastoihin asti etenen kilpailujen ehdoilla: 28.4 FinnSpring, pitkä matka 29.4. FinnSpring, viesti 1.5. Turku Sprint  2.5. Yöcup, Delta  5-6.5. Tiomila  13.5. SM-maastot 12 km   Ja loppuun vielä linkki tämän hetken kovimman nousevan trance DJ:n settiin:  Arty - BBC Essential Mix 2012 (2 h)   
 ]]></description><pubDate>Sun, 22 Apr 2012 23:13:03 +0300</pubDate><category>2012</category></item><item><title>Kevät</title><link>http://iloapp.juusometsala.com/blog/blog?Home&amp;post=6</link><description><![CDATA[ Syksy oli synkkä ja talvi taas kylmä Joensuussa eli kaikki on mennyt normaalisti. Kauan odotettu kevät on kuitenkin täällä. Paljon kauemmin olen kuitenkin odottanut koulun loppumista. Nyt se on loppu ja tradenomin paperit tosiasia. Koulun loppumisesta ja keväästä olen yrittänyt ottaa kaiken irti. Olen nauttinut valoisista aamuista ja hiihdosta pikkupakkasessa. Parin viikon aikana olen kokeillut tuttujen ja turvallisten latujen lisäksi jäähiihtoa ja Ahman hiihtoa Kolilla. Pyhäselän jäälatu oli sananmukaisesti jäinen ja Ahman hiihto oli laturetki hyvine ja huonoine puolineen: tunnelma oli leppoisa, toisaalta yön lumimyrskyn jäljiltä latu ei ollut nopeimmillaan ja pilviverho peitti Kolin kansallismaisemat. Hiihtäminen on hauskaa, mutta perjantaina lähtee lento Unkariin viikoksi ja suunnistuskausi pyörähtää omalta osaltani käyntiin. Tämän jutun oleellisin anti lienee silti pelätty musiikkiosio, jossa tällä kertaa on kaikkien tunteman elektronisen musiikin pioneerin tunnetuin biisi viimeiseltä keikalta:  Faithless - Insomnia (Live)    
  
 
 
 
 
  
  29.2. 
  KE 
  Jokkerin ventti 50 min + juoksuverkat 
  1 h 20 min 
  6 
  
  
  1.3. 
  TO 
  VK Led-pyssytys 7,8 km 42 min 
  1 h 27 min 
  10 
  
  
    
    
  "Martomaa-suomi:
 Led-pyssytys= Joensuun korttelirastit" 
    
  
  
    
    
  Loppuverkka pyörällä kotona 45 min 
    
    
  
  
  2.3. 
  PE 
  Hiihto (p) Pärnällä Paulan kanssa 
  1 h 40 min 
  25 
  
  
  3.3. 
  LA 
  Hiihto (p) Kontiolahdella 
  2 h 10 min 
  29 
  
  
    
    
  Hiihto (v) Pärnällä 
  1 h 50 min 
  30 
  
  
  4.3. 
  SU 
  PK-pitkä pitkin Joensuuta isolla
 porukalla 
  2 h 10 min 
  27 
  
  
    
    
  "Mukana menossa: SP,
 AP,Vähänen, Joonas Lehtinen" 
    
  
  
    
    
  Sähly 
  50 min 
    
  
  
    
    
    
    
    
  
  
  5.3. 
  MA 
  Vesijuoksu 
  30 min 
    
  
  
  6.3. 
  TI 
  MK 5x1000m/2min 
  55 min 
  11 
  
  
    
    
  Ajat: 3.22, 3.12, 3.10, 3.05 ja 2.59 
    
    
  
  
    
    
  PK tiestö Nurmosen kanssa 
  58 min 
  12 
  
  
  7.3. 
  KE 
  Hiihto (v) Pyhäselän jäällä 
  2 h 
  32 
  
  
  8.3. 
  TO 
  VK Led-pyssytys 6,5 km 33 min, 
 verkka poluilla 
  1 h 33 min 
  10 
  
  
    
    
  "Yhteislähdössä AP, SP ja Nurmonen" 
    
    
  
  
    
    
  Loppuverkka pyörällä kotona 45 min 
    
    
  
  
  9.3. 
  PE 
  Hiihto (p) Pärnällä Paulan kanssa 
  1 h 25 min 
  20 
  
  
  10.3. 
  LA 
  Ahman hiihto (p) Paulan kanssa 
  4 h 30 min 
  50 
  
  
  11.3. 
  SU 
  PK-pitkä sis. PK2 15 km/350 m nousua 1.08 
  1 h 41 min 
  21 
  
  
  12.3. 
  MA 
  15 km (p) + 15 km (v) pursuit vesikelissä 
  2 h 10 min 
  30 
  
  
    
    
  "Kansainvälinen tunnelma, vesikeli ja kaikki" 
    
    
  
  
  13.3. 
  TI 
  MK 5x1000m/2min SP:n kanssa 
  50 min 
  10 
  
  
    
    
  Ajat: 3.12, 3.06, 3.01,
 3.01, ja 2.58.  
    
    
  
  
    
    
  Vesijuoksu &amp; -jumppa 
  40 min 
    
  
  
    
    
    
  28 h 39 min 
  323 
  
   
 ]]></description><pubDate>Wed, 14 Mar 2012 22:35:06 +0200</pubDate><category>2012</category></item><item><title>Talven perusviikko</title><link>http://iloapp.juusometsala.com/blog/blog?Home&amp;post=5</link><description><![CDATA[  Olen päässyt perinteisen talviharjoitteluun pariin. Joulukuun
jääkelit ovat muisto vain. Ulkona on keskimäärin ok juosta, hyvä hiihtää ja
sisältä löytyy tietenkin varmasti pitävää pintaa. Harjoittelu sujuu juuri nyt
suunnitelmien mukaan: pari yläkynnystä kutittelevaa VK-treeniä, vähän voimaa ja
PK:ta pankkiin hiihtäen. Tänä vuonna talviharjoittelussa ei ole oikeastaan
mitään uutta, päinvastoin se noudattelee vanhaa ja hyvää kaavaa.  

 
  
  
  VKO 2 
  
  
  ”Perusviikko” 
  
    
  
  
  
  MA 
  
    
    
  
  
    
  
  Jumppa 20 min + vesijuoksu 40 min 
  
  
  1 h 
  
  
  
  
  TI 
  
  
  2*2 km/2 min + 4*1 km/1 min 
  
  
  1 h 
  
  
  
    
  
   Ajat: 6.57, 6.47, 3.20, 3.23, 3.21, 3.00  
  
    
  
  
    
  
  Hiihto (p)  
  
  
  1 h 44 min 
  
  
  
  
  KE 
  
  
  Aamulenkki 
  
  
  1 h 
  
  
  
    
  
  Jokkerin ventti 50 min  
  
  
  1 h 
  
  
  
  
  TO 
  
  
  Juoksukuntopiiri 30 min 
  
  
  1 h 
  
  
  
    
  
  Hiihto (p)  
  
  
  1 h 20 min 
  
  
  
  
  PE 
  
    
    
  
  
    
  
  Aitakävelyt + 10x150 m / 2 min 
  
  
  55 min 
  
  
  
  
  LA 
  
  
  Aamulenkki 
  
  
  1 h 
  
  
  
    
  
  TV-kova 10 km 35 min matolla 
  
  
  55 min 
  
  
  
    
  
   Toisen vitosen ka. 173, yläkynnys 180  
  
    
  
  
  
  SU 
  
  
  Hiihto (p) 
  
  
  2 h 25 min 
  
  
  
    
  
  Sähly 
  
  
  50 min 
  
  
  
    
    
    
  
  
  
  YHT 
  
  
  Juoksua 65 km, hiihtoa 69 km 
  
  
  14 h 9 min 
  
  
 

   

 Musiikkiosio ei tälläkään kertaa mene kevennyksestä, vaikka
tavallista kevyempää uuden koulukunnan brittisoundin poljentoa edustaa  Gareth
Emeryn uusi sinkku .       
 ]]></description><pubDate>Mon, 16 Jan 2012 21:53:05 +0200</pubDate><category>2012</category></item><item><title>Lopussa on kysymyksiä, jos et jaksa lukea kaikkea</title><link>http://iloapp.juusometsala.com/blog/blog?Home&amp;post=4</link><description><![CDATA[ Suunnistusliiton toimitusjohtaja Mika Kulmala siirtyy hiihdon pariin ja se tuntuu ainakin joitakin suunnistajia miellyttävän. Kulmala kirjoitti viimeisen  blogipostauksensa , joka kuohuttaa juuri nyt. Mielipiteeni ovat jotain ääripäiden välistä ja toivottavasti keskusteluun saadaan uusia avauksia.  Suunnistajat vaativat avointa keskustelua ja päätöksentekoa, joka tarkoittaa tällä hetkellä nimetöntä nettikirjoittelua, jossa on tietenkin lupa kirjoittaa mitä tahansa, miten tahansa ja perustelematta kantaansa sen enempää. Avoin keskustelu on kaksisuuntaista, jolloin voi vastata huutoon. Onneksi on  Petteri Muukkonen , jota moitin vain siitä, ettei hän erota Suunnistusliiton puheenjohtajaa (Kirre Palmi) toimitusjohtajasta (se kuuluisa Kulmala).   Suunnistusliiton toimintasäännöistä: ” 7. Liiton hallinto. Liiton päätäntävaltaa käyttää liittokokous. Liittokokousten välisenä aikana päätäntävaltaa käyttää liittovaltuusto. Liiton toimeenpanevana elimenä on liittohallitus.”  Suunnistusliiton hallitus on käytännössä yhtä tärkeä, ellei jopa tärkeämpi ja päätösvaltaisempi kuin toimitusjohtaja. Hallituksesta tuli mainittua jo suunnistuskansan puheenjohtaja. Varapuheenjohtaja on Hannu Kottonen, jonka  osaamista ihmetteli taannoin Marko Vapa . Alla on linkki Talouselämän tiiviiseen uutiseen, josta puuttuu se fakta, että Kottonen valmensi Juha Peltolaa.    Pehmopaperimies ja suunnistaja Hannu Kottonen lihatalo HKScanin johtoon   Jos pesupaikalta on ehdottaa monialaisempia osaajia, niin nimiä vaan pöytään. Ja tietenkin niiden henkilöiden pitäisi vielä olla kiinnostuneita käyttämään hyvin suuri osa vapaa-ajastaan suunnistuksen hyväksi. Ennen kuin Suunnistusliitto sai uuden toimitusjohtajan, josta minä en osaa sanoa mitään, ei mieleeni tullut ketään, jota olisin voinut ehdottaa uudeksi toimitusjohtajaksi. On helppo arvostella ja muistella vanhoja, mutta vaikeampi ehdottaa toimivaa ratkaisumallia tai parempaa henkilöä.   (TV-)näkyvyys   MM-ohjelman ja TV-lähetysten suhteen unohdetaan yksi asia – mitä maksaa ja miksi maksaa?  Jukolan TV-lähetys maksaa paljon, mutta isoja ovat myös sponsorit ja varsinkin osanottajamäärät. Näillä faktoilla saadaan perinteisestä suunnistustapahtumasta laadukas TV-lähetys. Ja liitolla on erittäin iso rooli Jukolan kehittämisessä, mitä harva suunnistaja haluaa muistaa.  Huippuliigan sprintti rastiviikkojen yhteydessä on ollut kilpailijalle ehkä hienoin vuosittainen kisa Suomessa. Tässä on taas pystytty yhdistämään laadukas kilpailu kilpailijalle ja katsojille sekä paikan päällä että kotona. Toki lähetykset voisivat aina olla parempia, mutta jos valitaan näistä tai siitä, että lähetyksiä ei tule olleenkaan, valitsen nykyisen.   Pitkän matkan puutteesta riittää puhetta. Fakta on se, että mitä kauempana kamerat ovat metsässä, sitä enemmän lähetys maksaa, eikä Jukolan ulkopuolella ole Puolustusvoimia tukena. Pitkän matkan kilpailun kartan tekeminen maksaa enemmän (isompi alue, keskimäärin A3, keskimatkalla A4) ja osanottajia tulee vähemmän. Osanottajiksi lasketaan huippujen lisäksi myös kaikki muut osallistumismaksun maksajat. Pitkä matka tuntuu kiinnostavan vain kotona seuraavaa fanaatikkoa, joka katsoo GPS-seurantaa. Karjaan SM-pitkällä matkalla 2010 Pasi Ikonen saapui voittajana maaliin, kun muiden sarjojen palkinnot oli jaettu ja kisapaikalla oli noin 20 katsojaa. Näin paljonko arvostamme pitkää matkaa?   Samat 20 henkeä olivat paikalla myös PM-kisoissa Salossa 2009. Oli muuten PM-pitkän matkan varvauksessa väljää, pääsi näkemään ihan kaikki parhaat suunnistajat metrin etäisyydeltä. Sama tietenkin loppusuoralla. Suunnistusjuhlaan tarvitaan huiput ja yleisökisa, joka on käynnissä huippujen kisan kanssa samaan aikaan. Silloin voidaan laskea katsojiksi varusteitaan vaihtavat superveteraanit ja muu suunnistuskansa. Näin saadaan TV-lähetys aikaiseksi. Onneksi kotikatsomossa suunnistuksen katsojaluvut ovat satoja tuhansia. Eikös se ole se kansan ääni, enemmistö, joka päättää?  Toki toivon, haluan ja vaadin, että jatkossakin MM-kisoissa kilpaillaan samoilla kuninkuusmatkoilla kuin nykyisin. Kansan enemmistön pitää tietää Minna Kaupin ja Jukolan lisäksi, että suunnistuksen MM-lajit ovat sprintti, keskimatka, pitkä matka ja viesti. Ainoastaan pitkä matka on vaativampi televisioida järkevin kustannuksin. Mutta se on mahdollista ja halvempaa kuin kisamatkojen lisääminen. Olisko ratkaisu juosta miesten ja naisten pitkät matkat eri päivinä? Näin tehdään hiihdossa. Silloin pätkitty pitkä matka mahtuisi helpommin ohjelmakarttaan (Jukolan lähetysasjasta ei keskellä yötä ole kilpailua, onko olemassa mitään muuta yhtä pitkää TV-lähetystä?). Tosin kamerat ja kuvasryhmä olisivat metsässä päivän enemmän ja se tietenkin lisää kustannuksia.   Urheilulajien kirjo kasvaa ja lajien välinen kilpailu kovenee. Myös muissa lajeissa mietitään kuumeisesti muutoksia. Tour de Ski on yksi parhaista uusista vedoista. Se ajoittuu ajankohtaan, jolloin muut urheilulajit ovat joulutauolla. Harvoin onnistutaan suoraan näin hyvin. NORT on vasta varjo esikuvastaan, mutta ei Jukolan viestikään ollut alusta asti menestystarina vaan se on kehittynyt ajan kuluessa. Sama pätee sprinttiin. Nykyisistä kisamatkoista on paljon kokemuksia ja uskon niiden kehittämisen olevan helpompi tie kuin täysin uuden tuotteen keksiminen. Mutta voin olla myös väärässä. Jos tietäisin varmasti, olisin viisas mies!   Kulmalan toimitusjohtajakauden aikana Suunnistuksen näkyvyys on noussut. Minna Kauppi on toki oman onnensa seppä, mutta miettikää, miksi Minna valittiin Vuoden urheilijaksi vasta nyt? Saavutukset ovat olleet yhtä hyviä, ellei jopa parempia aikaisemmin.   Tässä oli faktaa ja mielipidettä. Loppuun muutama kysymys viisaammille:   1) Miten suunnistavat lapset ja nuoret saadaan liikkumaan tarpeeksi, jotta jostain heistä voi pitkäjänteisellä harjoittelulla tulla uusi Minna Kauppi, kaikkien matkojen valtiatar? Yhden matkan mitalistit kelpuutetaan myös, mutta onko näiden harjoittelussa jotain suurta eroa kuin vasta viimeisinä vuosina?  2) Miten päästään Suunnistusliiton, huippujen ja perussuunnistajien vastakkainasettelusta siihen, että yhdistetään voimaat ja toimitaan kaikki kohti parempaa suomalaista ja kansainvälistä suunnistusta?   3) Innovaatioita ja käytännöllisiä ehdotuksia suunnistusten TV-lähetysten parantamiseksi?  Ja loppuun musiikkikevennys: Tai tämä mikään kevennys ole, nyt  beatport (trance) 9.   Orkidea - Unity (Solarstone Pure Remix)   
 ]]></description><pubDate>Fri, 06 Jan 2012 14:42:39 +0200</pubDate><category>2012</category></item><item><title>Kymmenen vuotta</title><link>http://iloapp.juusometsala.com/blog/blog?Home&amp;post=3</link><description><![CDATA[ Blogin kuva on Nuorten Tiomilasta vuodelta 2002, siis kymmenen vuoden takaa. Siihen maailman aikaan olin 15-vuotias, enkä mikään hyvä suunnistaja. Sinä yönä joukkueen panos oli kuitenkin hyvä ja pääsin neljäntenä irti viestin kahdeksannelle osuudelle. Kärki koukkasi, minä valitsin polut oikein ja rullasin kärjessä vaihtoon. Nuoren Lynxin joukkueen loppusija oli lopulta kahdeksan. Tärkein asia oli kuitenkin se, että suunnistus vei niihin aikoihin täysin mukanaan ja samalla polulla ollaan vieläkin.    Mistä nautin kilpailemisessa ja suunnistuksessa?   Tänäkin syksynä päässä on pyörinyt yksi kysymys ylitse muiden: miksi olen aikaisemmin pystynyt tekemään hyviä suorituksia? Aika usein tuntuu siltä, että kymmenen vuoden harjoittelu ei ole tuottanut tulosta, tai ainakin välillä on pitkiä tasaisia vaiheita, jolloin työnteko ei konkretisoidu tulostaululle. Tietenkin joskus kehitys on ollut hämmästyttävän nopeaa. 16-sarjassa rankisija nousi 71 napsua (74. 2002 -&gt; 3. 2003). Sen jälkeen olen joutunut tyytymään pienempiin askeleisiin. Hyvä perussääntö on tietenkin se, että alussa kehittyminen on helppoa ja nopeaa, mutta mitä korkeammalle pääsee, sitä vaikeampaa kehittyminen on ja pienikin kehitysaskel vaatii paljon työtä.   Menestyksekäs kilpaileminen ja suunnistustaidon kehittäminen vaativat ehdottomasti oikeaa tunnetilaa, joka ei viime vuosina ole ollut tarpeeksi usein kohdallaan. Olen liikaa miettinyt kilpailemista muita vastaan ja unohtanut nauttia itse tekemisestä.   Tunnetila, jossa suunnistan hyvin, ei ole juurikaan muuttunut vuosien varrella. Siihen tarvitaan maasto, jonka koen mielenkiintoisella tavalla haastavaksi. Se voi tarkoittaa harjoitusta, kilpailua ja mitä tahansa kilpailumuotoa. Sopivan haasteen edessä kädet hikoavat ja syke nousee – jännittää mukavasti. Kilpailun tai harjoituksen alussa jännitys pitää laukaista tekemällä suunnistusrutiineita: suunnitelma, ensimmäinen ennakko (K-piste pellon kulmassa) ja jossain vaiheessa sitä vain uppoutuu itse tehtävään. Oikeassa tunnetilassa ei ole vaikea keskittyä, vaan poikamainen into ja intohimo suunnistaa oikein vievät mennessään ja aiheuttaen mielihyvää. Kun rasti näkyy, niin hyvä fiilis on tosiasia, oli kisa tai harjoitus.   Edellä kuvattu tunnetila oli Nuorten Tiomilassa 2002 ja viime viikolla vuoden 2011 toiseksi viimeisessä suunnistusharjoituksessa. Fiilis oli viime viikolla taas niin huikea, että sillä saattaa jaksaa seuraavat kymmenen vuotta? Ehkä paras juttu olisi kuitenkin, että hakisin samaa fiilistä harjoituksissa ja kilpailuissa. Pystyisin ehkä useammin hymyilemään lähdössä ja maalissa. Toivottavasti jo ensi vuonna, sillä alla oleva kuva on viiden vuoden takaa. Kai tässä nyt kuitenkin on vielä vuosia edessä?     Vuoden 2012 kunniaksi lupaan laittaa jokaisen blogijuttun loppuun linkkivinkin elektronisen tanssimusiikin maailmaan. Aloitetaan nyt kaikkien rakastamalla DJ Tiestolla, tästä biisistä tuli hyvää palautetta eilen:  Tiësto - Maximal Crazy   
 ]]></description><pubDate>Sun, 01 Jan 2012 22:49:13 +0200</pubDate><category>2012</category></item><item><title>Vuoden viimeinen suunnistus</title><link>http://iloapp.juusometsala.com/blog/blog?Home&amp;post=2</link><description><![CDATA[ Vuoden viimeisen suunnistustreenin näyttämö oli Kurjalampi. Järjestelyistä vastasi Lynx, kartta oli tietenkin sama kuin SM-viestissä 2010. Päivällä suunnistus sujuikin silloin ihan mukavasti ja se kuuluisa lyhyt hajonta jeesasi jonkun verran karkaamisessa. No nyt oli pimeää kuin siellä Muumilaakson mörön perseessä, yksiselitteisen mustaa ja synkkää.   Sain puhuttua harjoitusvastustajiksi pari VeVe:n innokasta viestimiestä. Ykkösrastilla voitto näytti jo varmalta, mutta sitten avokalliomäeltä toiselle siirtyminen osoittautui ylivoimaiseksi. Tässä on myös ensi kauden suurin kehittämiskohde: kompassin käyttö. Aiheesta joskus myöhemmin lisää, nyt oli painettava leuka rintaan ja jatkettava taistelua.    Toinen juttu on riskipaikkojen tunnistaminen. Välillä 4-5 kävi mielessä punaisella piirretty valinta, mutta hetken vauhdikas polkupätkä sai mielen muuttumaan. Rastin ympäristö oli suhteellisen tiheää metsää, joten lopulta piti hakea vauhtia kuitenkin ison suon laidasta.     Joskus kaikki sujuu niin kuin pitää: Teen oleelliset kohteet sisältävän vahvan suunnitelman, ennakoin kohteita, jotka ilmestyvät suoraan eteen. Kaikki menee kuin ison budjetin elokuvissa. Mutta isoa rastikiveä ei vain löydy. Tai löytyy se minuutin jälkeen. Rastiväli loppuu leimaukseen ja suunnistuskisa maaliviivalle.     Toiselle vastustajalle hävisin ja toisen voitin. Sehän meni kuin kuluva suunnistuskausi, en ollut viimeinen, mutta en voittanut mitään. Lähinnä menestystä olin SM-viestissä ja Smålandskavlenissa. Molemmissa olin ehdolla tuuraamaan mitalijoukkueen jäsentä palkintojen jaossa oikein miesten pääsarjassa.   Säästän fiksummat ajatukset ensi vuoteen :)   
 ]]></description><pubDate>Sat, 31 Dec 2011 15:13:38 +0200</pubDate><category>2011</category></item><item><title>Tiomilaleiri</title><link>http://iloapp.juusometsala.com/blog/blog?Home&amp;post=1</link><description><![CDATA[ Pitkä suunnistuskausi oli kääntynyt loppusuoralle jo paljon ennen KR:n viimeistä leiriä ja kauden päätöskisaa Smålandskavlenia.   Homma lähti hienosti käyntiin, enkä ymmärtänyt ensimmäisen harjoituksen kartasta juuri mitään. No onneksi kukaan mukaan ei kyseistä karttaa ylistänyt, joten päättelin hiljaa, että kaikki ei ollut nyt itsestä kiinni.  Toinen harjoitus oli yhteislähtöyö paikallisen seuran seuramajalta. Ruotsalaiseen tapaan kyseessä oli toki putkirata tutussa maastossa. Maasto oli kuitenkin mainio ja rata hyvä. Rehellisesti sanottuna vasta maalissa ymmärsin, ettei hajontaa ollut. Ja sekään ei ollut omaa päättelyä. Omaa päättelyä olisikin tarvittu ainakin välillä 2-3, kun Haaskan Jani juoksi määrätietoisesti poikittain polkua rastivälin suuntaan nähden. Joukossa tyhmyys tiivistyy, vai miten se meni? Loppu meni asiallisesti, mitä nyt sinne seuramajalla en meinannut löytää.    Putkitreeni   Seuraavana aamuna suunnistettiin taas. Tällä kertaa suunnistus sujui varsin mallikkaasti. Ohittelinkin heti alkumatkasta Haaskan ja prinssi Philippen, joka taltioi maastoa kypäräkameran avulla. Loppumatkasta piti kiihdyttää vauhtia, että pystyi vastaamaan Pajusen menoon. Autolla soi taas Sininen Ylivoima, jonka biisien sanat alkaa sanattoman musiikin mieskin jo oppia.    Aamupäivä   Illalla vedettiin taas yötä, tällä kertaa aaltolähdöin. Parin minuutin sisällä pääsi kymmenen hengen leiriryhmä irti, kuka mihinkin saumaan takaa-ajetuksi tai takaa-ajajaksi. Pelasin tässä treenissä takaa-ajajan paikkaa ja onnistuin varsin hyvin kellumaan mukana ja suunnistamaan sujuvasti, kun metsä pimeni edessä.    Yötreeni   Sitten vedettiin pari päivää rentoa ja sunnuntaiaamuna oli edessä Smålandskavlenin kolmas osuus. Airilan ja Asikaisen luottoluokitus putosi AAA-tasolta yhden A:n ja takamatka kärkeen oli tosiasia yöosuuksien jälkeen. Oma suoritus oli asiallinen viestisuoritus, josta ei minuuttiakaan ole puserrettavissa pois. Tekisi mieli vedota perintötekijöiden heikkouteen ja siihen kuuluisaan pitkään hajontaan. Adamin jälkeen olimme jo sijalla 18., mutta ankkuri Jan Prochazkan status oli sairas, joten KR2 jäi ilman tulosta ykkösjoukkueen juhliessa voittoa!    Små-kartta   Juspo  PS. Ajattelin, että jokaisen blogijutun loppuun olisi hyvä laittaa pieni musiikkiaiheinen kevennys. Seuraava pätkä ei kuitenkaan ole kevyttä, vaan DJ Orkidean 11.11.11. julkaistavan 20-albumin preview. Kyseessä on pitkän linjan DJ, jonka radiohitti  Beautiful  oli yksi niistä biiseistä, jotka veivät mennessään elektronisen tanssimusiikin maailmaan.   Orkidea: 20 (Album preview). Digital release 11.11.11 in Beatport and iTunes.    
 ]]></description><pubDate>Fri, 04 Nov 2011 22:04:15 +0200</pubDate><category>2011</category></item><item><title>Jukolaleiri</title><link>http://iloapp.juusometsala.com/blog/blog?Home&amp;post=0</link><description><![CDATA[ Tällä viikolla on Jukola. Viikko sitten sain tietää joukkueen (3.) ja osuuden (3.). Alkuun järkytys oli aika iso. Olen aloittanut kaksi kertaa neljänneksi sijoittuneen
joukkueen viimeisen kolmen vuoden aikana. Tällä hetkellä Kalevan Rastissa on siis vähintää 14 minua parempaa miestä. Ja niin se on aika tarkalleen kevään tulosten valossa. Tuloksia ja valintoja pitää kunnioittaa ja tunnustaa se tosiasia, että en ole tehnyt tänä keväänä yhtään erinomaista suunnistussuoritusta kilpailuissa. Toisin sanoen vaatimustaso on kohdallaan: hyvältä vaaditaan erinomaista. Sitä vaaditaan tietenkin myös Jukolan pisimmällä yöosuudella, joka ei ole yhtä legendaarinen kuin långa natten, mutta isojen pyssyjen osuus se on.  Näen suunnistuskaudessa tähän mennessä kaksi selkeää ongelmaa. Ensimmäinen liittyy suunnistustekniikkaani. Olen talven aikana yrittänyt päästä todella syvälle siihen, miten minä suunnistan, koska se on ensimmäinen askel suunnistustaidon kehittämiseksi. Tuloksena on ollut aikaisempaa realistisempi ja samalla kielteisempi kuva omasta suunnistustekniikasta. Hyvä esimerkki on suunnistuspäivä kuukausi sitten Tahkovaaralla. Tunsin epävarmuutta ja haavoittuvuutta maastossa, jossa suunnistin pronssille 2003 16-sarjassa. Silloin luulin itseäni taitavaksi suunnistajaksi ja suunnistin ihan hyvin.   Suunnistustaidon ongelmat liittyvät tiivistettynä ennakointiin ja kompassin käyttöön. Minulle on ollut luonnollisempaa havainnoida maastoa ja siirtää näkemäni kartalle. Tämä toimiikin varsin hyvin avoimissa maastoissa. Ennakoinnointi ja kompassin käyttö on ollut epäjatkuvaa. Joskus vain jää ennakoimatta kartasta tulevaa maastoa, tai ennakko ei ole tarpeeksi vahva. Myös peitteiset alueet ja yösuunnistus korostavat ja kasvattavat riskiä, että suunnistus jää jalkoihin. Kompassin käytön epäjatkuvuus tulee esiin tilanteina, joissa etenen suunnitelman mukaan rastinottoon (esim. juuri Tahkovaaralla kuukausi sitten), olen 200 metriä ennen rastia yksiselitteisesti ja tarkasti kartalla, mutta suunta ei pidä ja tuloksena on suuri virhe. Suurin suppa siirtymävaiheessa on kuitenkin jo ohitettu ja ennakointi sekä kompassin käyttö sujuu jo jatkuvammin.  Toinen ongelma on ollut Kalevan Rastiin sopeutuminen. Harjoituksissa ja leireillä on ollut liikaa yritystä ja näyttämisen pakkoa sekä toisaalta huomio on kiinnittynyt liikaa muiden tekemiseen. Se on tietenkin ymmärrettävää, kun harjoituksissa pyörii kansainvälisen tason kavereita ja kansallisen tason kaveritkin ovat talentteja tai kahdella vuosituhannella menestyneet Hernelahti ja Martomaa.   Viime viikonlopun Jukolaleirillä tämä ongelma jäi ainakin osittain historiaan. Keskityin omaan tekemiseen ja suunnistus sujui leirin kolmessa pääharjoituksessa erinomaisesti. Perjantaina suunnistin päivämiesten mukana: prologi 3,5 km ja  yhteislähtö 4,5 km  kohtalaisella vauhdilla eli täysillä ei saanut päästellä. Hajonnat olivat isot, joten sain tehdä rauhassa omaa hyvää suoritusta (OHS).  Lauantai-iltana oli tosi kyseessä, kun 3 kilometrin prologin jälkeen oli reilun neljän kilometrin  yöotatus . Minuutin varoituksella lähdin toiseksi syötiksi pimeään metsään ennen kahta takaa-ajo aaltoa. Pitkään ei tarvinnut yksin suunnistaa, kun pitkällä välillä juutuin tiheikköön. Loppu meni kuitenkin asiallisesti ja pientä tunnustustakin tuli omasta tekemisestä.  Sunnuntaina leiri huipentui  kolmeen suunnistusvetoon , joista kahteen ensimmäiseen lähdettiin vajaan puolen minuutin väleillä. Viimeisen vedon lähtöön asetettiin miehet riviin: Adamski, Airila, Gueorgiou, Hertner, Martomaa, Asikainen, Fincke, Heinonen, Hernelahti, Nurmonen, Pajunen ja Metsälä.   Vähän hirvitti kunkku Gueorgioun lähtiessä prinssi Philippe ja kymmenen paholaisen sanansaattajaa perässään leirin viimeiseen ja kovimpaan taistoon. Garmin näytti viimeisen vedon vauhdiksi 5.16 min/km ja voin kertoa, että kovin monella ei vauhti ollut parempi.   Leiristä jäi kaiken kaikkiaan mukava maku. Paljon on kuitenkin vielä ajatuksella suunnistettuja kilometrejä tänä kesänä edessä, jotta ennakointi ja kompassin käyttö tulisivat selkärangasta. Jukolan jälkeen on ohjelmassa AV-leiri Ruokolahdella, Kainuu ja pari Fin5-kisaa Lohjalla.   t: Paljon puhetta vähästä -kategorian mies  PS. Blogin nimestä kiitän Cola-veljeäni (nimi muutettu). Jos spekulaattorin sana ei vakuuta, niin Batmanin motto sitten: ”It's not who you are underneath - it's what you do that defines you.”   
 ]]></description><pubDate>Tue, 14 Jun 2011 23:05:02 +0300</pubDate><category>2011</category></item></channel>
</rss>
